Joulu on jo ovella

Onpa aika vierähtänyt edellisestä kirjoittelusta. Minulla on ollut kädet täynnä erilaisia hommeleita, niin ei ole ehtinyt. Ja osa oli joulukorttien tekemistä, joten ei voinut laittaa kuviakaan tänne, ennenkuin sai kortit lähetettyä.
Nytkään en voi kaikkia asioita laittaa esille, mutta ehkä joulun jälkeen on enemmän kerrottavaa. Kuviakin laittaisin, jos tällä tabletilla vaan onnistuisi....
Onnistuin saamaan tähän pari  lähettämääni joulukorttia.

Tämä joulu tulee olemaan erilainen kuin yleensä, odotan innolla. Lepoa, ruokaa, rauhaa ja rakas mieheni. Ja jotain uutta.

Kortteja ja koirailua

Viime viikolla luonani kävi "vanha"työkaveri muutaman vuoden takaa sekä tyttäreni Elisa ja aiheenamme oli, yllätys yllätys, korttiaskartelu!
Ystäväni tekee kortteja myyjäisiin, jossa hankitaan varoja espanjalaisten katukoirien hoitamiseen ja lääkitsemiseen ym. He myös tuovat koiria Suomeen usein ennalta varmistettuun perheeseen, tosin joskus ystävälläni on kotonaan "ylimääräinen" koira jo kahden muun pelastetun seurana odottamassa sopivaa kotia. Varoja matkoihin, koiratarhalle ja koirien hoitoon hankitaan mm. myyjäisillä ja loput omista kukkaroistaan.

Tein heidän myyjäisiin muutaman kortin ja tässä on pari kuvaa. Samat kuvat ovat myös tuolla Kortteja -sivulla.

 

Koirailua oli meilläkin. Elisa toi mukanaan heidän "pötkylän" 4 kk ikäisen staffi-riiviön. Rudy on erittäin energinen pakkaus ja pennun innolla yritti epätoivoisesti saada meidän "hienostokoiran" mukaan leikkeihin. 

Sitä oli sitten hauska seurata, kun meidän pikku perhonen antoi välillä huutia Rudylle, joka useasta kiellosta ja pois vetämisestä huolimatta aina juoksi minun tuijaistutuksiin karkuun äkäistä kolmekiloista koiraa. Mutta vauhdikas ja luupäinen Rudy oli taas Dumbon kintereillä haukkumassa mukaan leikkimään. Sitten ne taas juoksi vauhdilla ympyrää pihalla. Edellisestä kerrasta Rudy on selvästi saanut nopeutta, meinaa meidän salama jäädä jälkeen.

Sisätiloissa vauhti jatkui, Rudy haukkui ja Dumbo yritti välillä häätää sitä kauemmaksi, että saisi olla rauhassa.  Ja välillä juoksivat sitten ympyrää täällä, matot ryttyyn ja tuolit kolisemaan. :D

Hetkeksi oli päästettävä koirat keskenään pihalle, että kuuli edes omat ajatukset. Sateen yllättäessä molemmat istuivat sitten kiltisti vierekkäin kuistilla katselemassa pihalle. 

Sitten yht´äkkiä ihmettelin, että jätimmekö koirat ulos, kun oli ollut niin pitkään hiljaista?

Molemmat nukkuivat tyytyväisenä olohuoneessa! 

Mikä ihana hiljaisuus.

Minulla oli mukava päivä!

Rämpimistä metsissä

Olen syyskuussa aloittanut uuden harrastuksen, geokätköilyn, joka on vienyt mennessään. Dumbon kanssa lenkkeillessä tuli etsittyä muutama helppo kätkö ja nyt on kodin lähiympäristön helpot jo löydetty. Seuraaville kätköille täytyy mennä autolla. Toki olen sitten etsinyt kätköjä myös käydessäni kaupoissa Hyvinkäällä ja Lahdessa. Niin, ja vaunulla ollessamme tuli etsittyä pari kätköä Lammilta ja Tuuloksesta.

Tässä harrastuksessa olen sitten tehnyt sellaista, mitä en olisi uskonut tekeväni. Rämmin metsässä korkokengissä (inhoan hirvikärpäsiä yli kaiken) ja pyyhin hämähäkin seittejä edestäni (toinen inhokki, hämähäkit). Toki suunnitellusti kätöilemään lähtiessä en laita korkokenkiä! :D

Kotikunta on jo antanut paljon uutta, kun olen samoillut metsissä ja kipittänyt katuja pitkin ja kiivennyt puuhunkin. Nautinnollinen harrastus, antaa iloa kätkön löytämisessä ja toki ärsyttää sopivasti, jos ei löydä. On siis pakko mennä joku toinen kerta takaisin etsimään.

Vanhin ja nuorin tyttäreni on myös nykyään kätköilijöitä, innostus on tarttuvaa!

Siellä se emäntä taas rymyää

Iso kivi

Kerrossienet

Pihlajaa, omenoita ja yksi kuusi

Viikko on taas alussa, edellinen viikko meni jo, lähes huomaamatta. Seurakunnassamme oli sunnuntaina ehtoollisjuhla, johon olen vuoden verran ollut laittamassa ehtoollisen esille. Pidän siitä tehtävästä, saan käyttää luovuuttani pienen pöydän somisteen tekemiseen.
Viime sunnuntaille olin valmistautunut hyvissä ajoin, kerännyt kuivia, noin sormen paksuisia oksia ja katkonut niitä sopivaksi asetelmaani varten. Ideat ovat päässäni ihan hyviä ja helposti totetutettavia, käytäntö saattaa sitten olla jotain ihan muuta. Kodin ja varaston nurkat tulee luuhattua, kun etsin astioita toteutustani varten. Onneksi löysin sitten kolme pilttipurkkia, aaltopahvia ja narua. Kuumaliimapyssy käsiin ja hommiin. Liimaa, limaa, liimaa... ja silti oksat toisinaan irtosivat järjestyksestään. Pienehkön taistelun jälkeen sain homman hoidettua ja astian/telineen valmiiksi odottamaan lauantain pihlajamarjametsästystä. Omenoita löytyy vielä muutama omasta puusta.
Tässä on syksyinen asetelma jota käytin ehtoollispöydän somisteena. Sain hyvää palautetta, ihmiset pitivät tästä. Kotona sen paikka on ulkona, kun tuppaa muuten nuo pikkukärpäset lisääntymään sisätiloissa ikävästi. 

Pihlajanmarjoja ja omenoita

Letit on tehty osmankäämin lehdistä.

Lauantaina kävimme koiraa ulkoiluttaessa geokätköilemässä, uusin aluevaltaukseni, ja etsimme yhden kätkön Mäntsälän keskustan alueelta. Ensimmäisen kätköni olin etsinyt perjantaina ja Veli kävi etsimässä saman vielä illalla. Tämä on aika addiktoiva laji, mutta on kyllä erittäin mukavakin ja hyväksi kenelle tahansa. Liikkua luonnossa ja ulkoilla. Sunnuntaina iltapäivällä etsin sitten jo kolmatta kätköä. Maanantai menikin sitten kotia siivotessa ja taistellessa yhden taitto-ohjelman kimpussa. Olisipa varaa ostaa InDesign.

Tänään tapahtui sitten takapihalla. Vuosi sitten pihaltamme kaadettiin 16 puuta ja nyt sitten yksi kuusi osoitteutui rumaksi ja se piti kaataa. Miksi se sitten oli ruma? Kun kuusiparan ympäriltä oli lähtenyt läjä puita, osoittautui kuusen alaosa kovin harvaksi ja pitkälle yltävät oksat olivat aika kaljuja, joten ei mikään kaunis näky meidän uuden ihanan terassin vieressä.
Onneksi naapurimme tuntee ammattilaisen, joka kävi jo aiemmin kaatamassa puita ja tuli kaatamaan tämänkin. Oli ihan helpon näköistä hommaa. ;)

Kaadettava kuusi

Lankulla on tarkoitus pöngätä puu kaatumaan oikeaan suuntaan.

Sinne meni, ihan oikeaan paikkaan.

Teetä ja sympatiaa

Työttömän viikot ovat yleensä yhtä ja samaa, minulla varsinkin, kun asun Mäntsälässä ja kaikki tutut kaukana etelässä. Päivät menevät kotona lorviessa, kun pääkaupunkiseudulla käyminen huvittelumielessä tulisi niin kalliiksi. Bussimatka yhteen suuntaan 12-15€. Junakin kulkisi, mutta meiltä asemalle on kolme kilometriä, niin ei oikein innosta ja junamatkakin on yli kympin suuntaansa. Olen kylläkin kotona viihtyvä persoona, mutta toisinaan kaipaan muutakin aktiviteettia kuin käsityöt ja korttien tekeminen.

Sitten kun tapahtuu, niin tuntuu tapahtuvan kaikki kerralla. Viimeviikolla tapasimme muutaman entisen ihanan työkaverin kanssa Espoossa pienimuotoisissa syntymäpäiväjuhlissa. Oli todella piristävää nähdä ja istua nauttimassa emännän tarjoamaa herkullista lohipiirakkaa katkaravuilla ja kahvitella maistuvan mustikkaherkun kanssa.

Perjantaina tapasin sitten nuorimman tyttäreni Helsingissä. Ennen sitä käväisin tervehtimässä paria entistä työkaveriani työpaikalla. On se jännä juttu, kun minut on sanottu irti taloudellisista ja tuotannollisista syistä, niin sitä kokee itsensä jotekin huonoksi tai kelpaamattomaksi ja siksi ei halua tavata kaikkia entisiä kavereitaan, vaikka suurimman osan kanssa on tehnyt töitä 12 vuotta. Mutta näiden kahden mukavan naisen kanssa oli kiva kahvitella hetken aikaa.
Teresan kanssa menimme ensin käymään askarteluliikkeessä, korttihulluna menin tietysti katsomaan, mitä kivaa löytäisi. Mukaan lähti uusia korttipohjia ja leimasimia! Minulle sinäsä ihan uusi juttu, kun olen enemmän tuon stanssaamisen lumoissa. Lähellä askartelukauppaa oli teesalonki, johon tyttäreni ehdotuksesta sitten menimme. Paikka oli Teresalle tuttu jo entuudestaan, mutta minulle ihan uusi tuttavuus. Ja minkälainen tuttavuus! AIVAN IHANA!

The Ounce - ihana teesalonki
Linkistä pääsee suoraan teepuodin sivulle. Siellä on vastassa ihana tuoksu ja teevalikoima on valtava. Itse pyysin jotain sen tyyppistä teetä, mikä tuoksui sisälle tultaessa, hedelmäistä tai marjaisaa. Sain maistuvaa teetä. Minut yllätti palvelu; tee teetilaus ja mene pöytään odottamaan. Tarjoilija toi pöytään tilaamamme keksit, pienet satiinityynyt ja tyhjät teekupit. Jonkin aikaa odotettuamme teemme tuotiin pienissä lasikannuissa, joista tarjoilija kaatoi ensimmäisen kupillisen. Teetä riitti siis toiseenkin kupilliseen ja vielä vähän yli. Ymmärsin hyvin tuon ilmoituksen seinällä, että aikaa on rajattava. Tuolla voisi istua pitkään. Kiitos vielä kerran Teresalle!

Lauantaina hain kaksi pikkumukulaa, Marikan lapset Damianin ja Adalminan mummillaan. Vanhempansa menivät juhlimaan ystäviensä häitä, joten muksut tulivat ensimmäistä kertaa molemmat samaan aikaan yökylään. Päivä meni vauhdikkaasti, kävimme kävellen kaupassa, matkaa yhteen suuntaan on vähän reilu kilometri. Kotiin tultua teimme ruokaa, Veli teki perunamuusia ja minä makkarakastiketta. Adalmina pyöri jaloissa kävelytuolin kanssa ja Damsku siirsi keittiötuolin hellan viereen, että pääsisi auttamaan heti, kun mahdollista. Ainoa apu tällä kertaa oli lihaliemikuution laittaminen ja pöydän kattaminen. Damsku on aivan ihana apuri.
Aterian jälkeen Veli lähti Damskun kanssa lähellämme olevaan leikkipuistoon ja minä yritin pitää Addua vielä hereillä, mutta iltapalaa syödessä tyttö oli todella väsynyt, päiväunet olivat olleet liian lyhyet. Laittelin tytsän yöunille ja istuin hetkeksi hengähtämään. Veli ja Damian tulivat puistosta ja jäivät hetkeksi vielä pihalle harjoittelemaan polkupyörällä ajamista ilman apupyöriä.
Iltapalan ja hampaiden pesun jälkeen Damsku pääsi nukkumaan "ihanan pehmeälle" ilmapatjalle.

Aamu alkoi puoli seitsemän aikaan, kun koiramme Dumbo heräsi, halusi saada aamuruokansa ja päästä ulos. Addu oli siinä vaiheessa sängyssä pää pystyssä joten herääminen oli varmistettu. Damiankin heräsi pian ja ilmestyi keittiöön kaikki vaatteet päälle puettuna :)

Aamutoimien jälkeen ja hetken leikittyään Adalmina meni aamupäiväunille ja minä lähdin vuorostani Damskun kanssa pihalle polkupyöräharjoituksiin. Voitte uskoa, että juokseminen polkupyöräilijän rinnalla ja perässä käy työstä! Mutta poika oppi!Voi sitä iloa ja ylpeyttä, kun sai näyttää vahemmilleen osaavansa pyöräillä! Ja oppipa siinä sitten vielä liikkeelle lähtemisenkin isänsä kanssa. Suorastaan loistava viikonloppu.

Mummi vaan oli ihan loppu! Yön "nukkunut" tytön ähellystä ja pyörimistä kuunnellen ja aamupäivän pyörän perässä juosten ja sitten vielä lapsia saunottaen, olin ihan rättiväsynyt illalla. Mutta oli aivan ihana viikonloppu!

Tällä viikolla, työhaun lisäksi, näen Jessikan hänen syntymäpäivälounaan merkeissä. Sushia tiedossa!

Tuunailua

Ostin tässä taannoin Askartelut -lehden ja sieltä löysin kivan idea lampunvarjostimeksi. Itselläni on vanhoja kellastuneita nuotteja ja korttimaakarina erilaisia stansseja, joten hommiin!
Ensin liimasin sivuja yhteen pötköön 10 kappaletta, sitten stanssasin reilut 20 perhosta ja liimailin varovasti alareunaan. Sen jälkeen taittelin viuhkaksi, tein narua varten rei'ittäjällä nauhakujan ja pujotin narun paikoilleen. Nyt olen saanut oman yöpöytälamppuni valmiiksi ja huomenna sitten miehen lampun kimpuun. Sen reunaan tulee rataskuviota.

Mitä tuli tehtyä? Tiedän, mitä tein viime kesänä!

Laitetaanpa tänne kuvia meidän takapihan pikku projektista. Muuttaessamme taloomme reilut kaksi vuotta sitten, takapiha oli lähinnä pelkkää metsää. Edelliset asukkaat olivat halunneet säilyttää sen täysin luonnovaraisena (lue ryteikkönä). Ensimmäinen vuosi katseltiin ja ihmeteltiin, toisen vuoden alussa kaadettiin sitten puita, yhteensä 18, jotka mies sitten karsi, sahasi pätkiin ja on pilkkonut takkapuiksi. Ja viimeinkin tänä keväänä iskin käteni lapionvarteen. Ja rautakangen sekä pienen hakun.

Etualan puut ja valkoisen aidan takana olevat puut ovat kaadettu.

Tähän raivattiin tilaa pergolalle.

... kynsi kivisen pellon. Keväällä yritin kiireellä tehdä 3x3m tilaa puutarhapaviljongille ja sain avukseni tyttäreni Jessikan ja Teresan. Kyllä siinä hiki virtasi, kun kolmistaan kaivoimme metsämaalle koloa. Joka toinen lapion tai hakun isku kolahti kiveen ja joka toinen sitten johonkin juurenpätkään. Saimme sentään aluetta syntymään. Jatkoin sitä hommaa itsekseni sitten paripäivää ja sain kuin sainkin sen alueen perattua ja jotenkuten tasattua. Tosin se oli sitten iloisesti kallellaan ja vietti alaspäin.

Rakensin portaat.

Kehikko ja pöytä valmiina. ;D

Miehen loma aloitettiin sitten lapion- ja rautakangen varressa. Kävimme osatamassa terassilaudat ja kaivomme lisää maata, jotta saimme 4x4m tilan aikaiseksi. Ja edelleen kartutin kivivalikoimaa lähes jokaisella iskulla. Perkasin maata erinäköisistä kukista, saniaisista ja vuorenkilvestä ja roudasin vähän lisää kiviä naapurin tontinrajalta. 

Lisää tilaa, tähän kaivettiin 4x4m ala.

Terassilaudoitus käynnissä.

Viikko rakennettiin aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Mietin, miten vielä parantaa pihaa, tämähän oli vasta alkua. Kuorikatetta laitettu etualalle, sivusta odottaa mahdollista kasvimaata, joka on sitten ensikesän juttu.Vihdoinkin takapiha on käytettävissä! Aloitin jokaisen aamun siirtymällä pergolaan aamupalalle, nautin siitä rauhasta, jota pihamme tarjoaa.

Dumbo kävi tarkistamassa perustukset.

Vihdoinkin valmis. Hienosäätö vain puuttuu.

Lauantai 16.8.2014

Lauantai, lauantai, lauantai. Että on tylsää. Tänään en sitten ole saanut aikaiseksi oikeastaan mitään. Pyykkiä pessyt ja siinä kaikki. Joskus on näköjään näitä päiviä, ettei mikään kiinnosta eikä huvita. No ei se mitään, antaa näiden olla.

Sain sentään muokattua pari kuvaa nettiin, kun torstaina tyttäreni Elisa oli Jessen ja heidän 10 viikkoisen Rydy-koiran kanssa käymässä.

On aivan mahtavan ihana makkara!

******

Olen tapellut tämän g-mailin kanssa, kun minulla on kaksi tiliä, toinen on alunperin tarkoitettu työnhakua varten ja toinen sitten muuta postia varten. Nyt sitten blogia kirjoittaessa tabletillani, "Ensisijainen sähköposti" on se työtä varten oleva, enkä sitten millään pääse kirjautumaan blogiini sen kanssa. Eli poistin sitten koko tilin. Ja samalla hävisi tietysti ajantasalla oleva kalenteri, niin tabletista kuin kännykästäkin. Jippii, tätä tietotekniikkaa! Palautin sitten ko. tilin. Enkä taaskaan pääse tabletilla blogiini.  Huoh. Katsotaan nyt sitten, kun lisäsin itseni kirjoittajaksi omaan blogiini, miten käy? ;)

Kortteilemaan pääsen varmaankin sitten huomenna, jos jaksan. Toivottavasti.

16. hääpäivä

Miehen loma loppui ja arki alkoi. Tänään juhlimme kuitenkin illalla hääpäiväämme. Sen kunniaksi siivosin kodin. Lomalla siellä on käyty vain kääntymässä ja takapihaa laittaessa ei kyllä voimat enää riittäneet imuroimiseen. Joten oli kyllä korkea aikakin. Samalla, kun kerran aloitin, niin vaihdoin sitten muutaman huonekalun paikkaa. Varuiksi niiden kaikista raskaimpien :P Mutta nyt on olohuone taas mukava.
Illan juhlistus on mm. omenatorttua ja vanilijakastiketta! Nam. Kokeilin itselleni uutta reseptiä ja kerron sitten myöhemmin miten onnistuin.

Eilen saimme omenanpoimijoita vieraisille, tyttäreni Jessika ja Teresa tulivat ystävättäreni kanssa ja miehen veli kumppaninsa kanssa. Ja saimme yhden naapurinkin hakemaan omenoita. Niitä on taas kaksi puuta pullollaan.

Huomenna on tiedossa mukava päivä, tyttäreni Marika tulee lastensa kanssa käymään. Toivottavasti ei sada, niin voisimme olla ulkona takapihan paviljongissa syömässä. Ja omenapussin kanssa saavat täältä lähteä sitten illemmalla. :)
○●○●○●○●○●○●○●○●

Kesäkatos

Ostimme tällaisen kevyen katoksen vaunuumme, että saimme hiukan lisää suojaa auringolta tai sitten sateelta. Tänä kesänä ei ole juurikaan satanut. Tuurin kyläkaupalta lähtiessämme saimme kunnon ukkossateen, mutta senkin nautimme autossa. Leirintäalueelle päästessä aurinko taas paistoi.

Omalla kausipaikalla laitoimme etuteltan paikoilleen. En suostunut siihen, että telttaa olisi pystytelty ja purettu pitkin matkaa. Sen verran hikistä hommaa jo ilman 30°C lämpötilaakin.

Kortteja, kortteja!

Intohimoinen korttien väsääjä. Miehen loman aikana reissasimme asuntovaunullamme pienen kotimaan kierroksen. Lähdimme kausipaikaltamme Tilkunpellosta Lammilta kohti Merikarviaa, jossa olimme muutaman yön. Krookan satamassa on kalasavustamo, josta saa parasta savustettua lohta, mitä olen koskaan saanut. Uusia perunoita ja savustettua lohta ja jälkiruuaksi mansikoita kermalla. Nam.

Koko reissun ajan on aurinko hellinyt, suorastaan palavasti. Kuumuus on ollut suurin syy saamattomuuteeni, mutta keskiviikkona, jutellessani tyttäreni kanssa puhelimessa selvisi, että hän tarvitsee onnittelukortin naimisiin menevälle ystävälleen. Ei ollut edes kiire. Kortti piti tehdä heti ja laittaa torstaina postiin sillä toivomuksella, että olisi sitten perjantaina tyttärelläni. Ehti kuin ehtikin!

Kunnon kortteluaddikti raahaa kaikki tarvikkeet mukanaan myös asuntovaunuun. Bigshot, stanssit, leikkurit ja paperit. Auton takakontti oli täynnä tavaroitani lähdettäessä. Onneksi minulla on mies, joka ei pienistä hätkähdä! ;)

Ensiviikolla mies menee töihin, minä jatkan työnhakua aktiivisesti ja väsään lisää kortteja.