Työttömän viikot ovat yleensä yhtä ja samaa, minulla varsinkin, kun asun Mäntsälässä ja kaikki tutut kaukana etelässä. Päivät menevät kotona lorviessa, kun pääkaupunkiseudulla käyminen huvittelumielessä tulisi niin kalliiksi. Bussimatka yhteen suuntaan 12-15€. Junakin kulkisi, mutta meiltä asemalle on kolme kilometriä, niin ei oikein innosta ja junamatkakin on yli kympin suuntaansa. Olen kylläkin kotona viihtyvä persoona, mutta toisinaan kaipaan muutakin aktiviteettia kuin käsityöt ja korttien tekeminen.
Sitten kun tapahtuu, niin tuntuu tapahtuvan kaikki kerralla. Viimeviikolla tapasimme muutaman entisen ihanan työkaverin kanssa Espoossa pienimuotoisissa syntymäpäiväjuhlissa. Oli todella piristävää nähdä ja istua nauttimassa emännän tarjoamaa herkullista lohipiirakkaa katkaravuilla ja kahvitella maistuvan mustikkaherkun kanssa.
Perjantaina tapasin sitten nuorimman tyttäreni Helsingissä. Ennen sitä käväisin tervehtimässä paria entistä työkaveriani työpaikalla. On se jännä juttu, kun minut on sanottu irti taloudellisista ja tuotannollisista syistä, niin sitä kokee itsensä jotekin huonoksi tai kelpaamattomaksi ja siksi ei halua tavata kaikkia entisiä kavereitaan, vaikka suurimman osan kanssa on tehnyt töitä 12 vuotta. Mutta näiden kahden mukavan naisen kanssa oli kiva kahvitella hetken aikaa.
Teresan kanssa menimme ensin käymään askarteluliikkeessä, korttihulluna menin tietysti katsomaan, mitä kivaa löytäisi. Mukaan lähti uusia korttipohjia ja leimasimia! Minulle sinäsä ihan uusi juttu, kun olen enemmän tuon stanssaamisen lumoissa. Lähellä askartelukauppaa oli teesalonki, johon tyttäreni ehdotuksesta sitten menimme. Paikka oli Teresalle tuttu jo entuudestaan, mutta minulle ihan uusi tuttavuus. Ja minkälainen tuttavuus! AIVAN IHANA!
The Ounce - ihana teesalonki
Linkistä pääsee suoraan teepuodin sivulle. Siellä on vastassa ihana tuoksu ja teevalikoima on valtava. Itse pyysin jotain sen tyyppistä teetä, mikä tuoksui sisälle tultaessa, hedelmäistä tai marjaisaa. Sain maistuvaa teetä. Minut yllätti palvelu; tee teetilaus ja mene pöytään odottamaan. Tarjoilija toi pöytään tilaamamme keksit, pienet satiinityynyt ja tyhjät teekupit. Jonkin aikaa odotettuamme teemme tuotiin pienissä lasikannuissa, joista tarjoilija kaatoi ensimmäisen kupillisen. Teetä riitti siis toiseenkin kupilliseen ja vielä vähän yli. Ymmärsin hyvin tuon ilmoituksen seinällä, että aikaa on rajattava. Tuolla voisi istua pitkään. Kiitos vielä kerran Teresalle!
Lauantaina hain kaksi pikkumukulaa, Marikan lapset Damianin ja Adalminan mummillaan. Vanhempansa menivät juhlimaan ystäviensä häitä, joten muksut tulivat ensimmäistä kertaa molemmat samaan aikaan yökylään. Päivä meni vauhdikkaasti, kävimme kävellen kaupassa, matkaa yhteen suuntaan on vähän reilu kilometri. Kotiin tultua teimme ruokaa, Veli teki perunamuusia ja minä makkarakastiketta. Adalmina pyöri jaloissa kävelytuolin kanssa ja Damsku siirsi keittiötuolin hellan viereen, että pääsisi auttamaan heti, kun mahdollista. Ainoa apu tällä kertaa oli lihaliemikuution laittaminen ja pöydän kattaminen. Damsku on aivan ihana apuri.
Aterian jälkeen Veli lähti Damskun kanssa lähellämme olevaan leikkipuistoon ja minä yritin pitää Addua vielä hereillä, mutta iltapalaa syödessä tyttö oli todella väsynyt, päiväunet olivat olleet liian lyhyet. Laittelin tytsän yöunille ja istuin hetkeksi hengähtämään. Veli ja Damian tulivat puistosta ja jäivät hetkeksi vielä pihalle harjoittelemaan polkupyörällä ajamista ilman apupyöriä.
Iltapalan ja hampaiden pesun jälkeen Damsku pääsi nukkumaan "ihanan pehmeälle" ilmapatjalle.
Aamu alkoi puoli seitsemän aikaan, kun koiramme Dumbo heräsi, halusi saada aamuruokansa ja päästä ulos. Addu oli siinä vaiheessa sängyssä pää pystyssä joten herääminen oli varmistettu. Damiankin heräsi pian ja ilmestyi keittiöön kaikki vaatteet päälle puettuna :)
Aamutoimien jälkeen ja hetken leikittyään Adalmina meni aamupäiväunille ja minä lähdin vuorostani Damskun kanssa pihalle polkupyöräharjoituksiin. Voitte uskoa, että juokseminen polkupyöräilijän rinnalla ja perässä käy työstä! Mutta poika oppi!Voi sitä iloa ja ylpeyttä, kun sai näyttää vahemmilleen osaavansa pyöräillä! Ja oppipa siinä sitten vielä liikkeelle lähtemisenkin isänsä kanssa. Suorastaan loistava viikonloppu.
Mummi vaan oli ihan loppu! Yön "nukkunut" tytön ähellystä ja pyörimistä kuunnellen ja aamupäivän pyörän perässä juosten ja sitten vielä lapsia saunottaen, olin ihan rättiväsynyt illalla. Mutta oli aivan ihana viikonloppu!
Tällä viikolla, työhaun lisäksi, näen Jessikan hänen syntymäpäivälounaan merkeissä. Sushia tiedossa!
